Täällä ei ole pitkään aikaan ollut mitään. Salasanan kanssa tappelun jälkeen unohtui sekin, mitä minun piti tänne kirjoittaa.

 

Lyhennetääs.

 

Onnistui poistamaan tunnukseni Be2:sta. (liityin vahingossa.)

Angstailua ja kipeänä oloa on ollut paljon. Tällä hetkellä on K:ta niin saatanan ikävä. :( Ei pitäisi koskaan tykätä kenestäkään!

 

Äiti on perseestä ja kielsi kaverille menon 2 tunnin junamatkan takia tänään. Voi helvetti. Oltiin sovittu sitä jo ikuisuus ja sit ei käykään! Voi perkele. Se siis järkkäs mulle serkuille menon kolmeksi. Ja sen jälkeen pitää aloittaa kirjaesitelmä (ensin pitää vain käydä hakemassa se kirja (kröh kröh)).

 

No mutta. Voisin tästä mennä tekemään jotain. Hejdå.

En ole nyt vähään aikaan ehtinyt käydä täällä. Unohdin jopa salasanani. Mutta mutta. Pikapäivitys, olen lähdössä ulos. Kävelemään. iPod korvilla jännässä säässä.

 

 

Palailemisiin myöhemmin.

Tuli angsti ja tulin tänne ruikuttamaan.

En edes tiedä mikä on vikana.

Väsyttää. Oieaan rintaan sattuu. Sormiin sattuu (sain tänään tietää että on yliliikkuvat nivelet ja oudot kädet muutenkin). Nojoo. Käsiinkin sattuu.


Vittuvittuvittuvittusaatanaperkele!

Laiskuus iskee. Aijai.

Andypervo tuli meseen ja ahdistelu alkoi taas. Musa on sen verran kovalla että pelkään jonkun tulevan kattomaan selkäni takaa mitä täällä ruudulla tapahtuu.
Toisaalta Andykin on vaihteeksi ihan kiva.

En jaksa kirjoittaa toiseen blogiin. En vaan ihan oikeesti jaksa. Kirjotin sinne tiistaina viimeksi....

"You wouldn't take no for an answer you fucking bitch!"

Tämmöisen blogin aloitin sitten vanhan rinnalle. Toista voisimme vaikka kutsua hehkutusblogiksi. Linkkiä en pistä, sillä tätä en halua väärien silmien eteen. Toinen blogi on onneksi turvassa toisella blogisivustolla ja kirjoitan sitä englanniksi. Harjoittelen nääs kieltä vähän suuremmalla tasolla, en oikein tiedä miksi mutta kuitenkin. Kuulostipa säälittävältä. Angstiblogini on suomeksi siksi, että  pääsen aivan rauhassa kirjoittamaan ilman mitään muuta miettimättä!

Turhia kommentteja en halua. Jos joku jostain kumman syystä haluaa kommentoida, kommentoikoon jotain asiallista. Kiitos.

Jonkintasoista infoa saatte *krhm* hiukkasen.

Ulkonäkö: Vaaleat, ohuet, lyhyehköt hiukset, vihreä-harmaa-keltaiset silmät ja tuuheat kaarevat ripset (silmäosuus on ainoa osuus josta oikeasti rakastan itsessäni), rumat kulmakarvat, nenä jota inhosin joskus mutta nyt jo hyväksynyt, ihan kivat huulet ja suorat hampaat hammasrautojen käytön jälkeen joskus useita vuosia sitten. Naaman iho on vähän vaihtelevaa luokkaa: Joku kohta on kuiva ja joku taas rasvainen, mustapäitä ja satunnaisia finnejä ilmaantuu varsinkin menkkojen aikoihin. Meikillä saa halutessaan kuitenkin ihan järkevän näköisen. Korvissa on kaksi korvista per korva. Toiseen suunnittelin ottavani vielä kolmannen. En jaksa pitää perusteinivalitusta "mä oon niin ruma!!11!1" sillä tämä turpa ei tästä mihinkään lähde ja olenhan sentään ihan normaalin näköinen. On päiviä, jolloin pidän itseäni äärimmäisen inhottavan näköisenä ja tekisi mieli repiä korvat päästä, sekä päiviä, jolloin hymyilen peilikuvalleni.
Se vain sanottakoon vielä että näytän kiltiltä ja normaalilta ihmiseltä. Siitä on joskus hyötyäkin, mutta yleensä se vain ärsyttää.

Vartalo: 172 cm pitkä ja melko hoikka. Ehkä ihan ok, mutta oma mielipiteeni vaihtelee. Aloitetaan alhaalta. Rumat varpaat, joissa lyhyet kynnet. Ihailen kaikkia pitkä- ja kaunisvarpaisia, sillä omani ovat todellakin jotain muuta. Kengännumeroni on 38-40 kengästä riippuen. Onhan minulla mökillä jopa Digimon-saappaat kokoa 36, ja jalkaan menevät. Sääret enemmän tai vähemmän sheivatut (tällä hetkellä ihan sileät). Sheivaaminen on muuten perseestä! Ehkä pitäisi kokeilla jotain liuskoja, mutta sehän sattuu helvetisti. Nah. Rumat polvet. Ihoa niissä on liikaa ja lopputulos on ihmeellinen ihopussi siinä alla. Reisistä haluaisin pari senttiä pois. Oikeassa reidessä sormenjäljen kokoinen syntymämerkki. Pitkät jalat minulla on. On kutsuttu joskus nimellä Koipeliini.
Perseen tasosta en tiedä. Sitä on kuitenkin vaikea verrata muihin. Puristeluja en ota kohteliaisuutena enkä pidä siitä muutenkaan. Omaa ihraani se kuitenkin on. Treenailen aina välillä satunnaisesti.
Alavatsaan taasen kerääntyy ensimmäiseksi kaikki ylimääräinen syöminen. Joulun aikana lihoin kolme kiloa sisällä kököttämisen takia. Onneksi ulkoilun ansiosta olen päässyt jo ainakin yhdestä kilosta eroon. Ruman navan omistan sekä 7 cm pitkän leikkausarven, jota suoraan sanottuna inhoan. Ja ettei kukaan erehdy luulemaan mitään, se on umpisuolentulehduksen jäljiltä. Kainaloiden karvaa on inhottavaa sheivata koska ne kasvavat heti takaisin. Mrr. Toppeja käytän vain onnistuneen sheivauksen jälkeen. Kainaloiden vieressä on ylimääräistä ihoa/ihraa.
Vyötärön haluaisin jostain. Suuremmat rinnat myös. Kädet ovat pitkät ja luisevat, sormet samoin. Kämmenen ulkopuolelta jänteet erottuvat ikävästi. Kynnet eivät ole kovinkaan hienoa luokkaa. Ne joutuvat pysymään lyhyinä.
Ihosta vielä sen verran, että olen kalpea. Luomia on vähän missä sattuu ja verisuonet paistavat läpi varsinkin rintakehästä ja käsistä.

No mutta. Pidän vartaloani ihan ok-kamana kuitenkin. Minua luullaan aina vanhemmaksi kuin olen. Iäksi riittää teille, rakkaat olemattomat lukijani, että olen alaikäinen.

Sisäpuoli: Luuloharhainen, herkkä, hyväuskoinen, hölmö, typerä, ahdistunut, epälooginen, melko sosiaalinen. Loput saatte itse päätellä rivien välistä.

Hihii. Kärsin anemiasta, masennuksesta sekä alhaisesta verenpaineesta.


Nyt on rasittava sekä turhauttava esittely tehty.

Tämä aamu: Heräsin aikaisin seitsemältä. Harjoittelen nimittäin kouluun menoa, ei siis enää aamuyöhön valvomista ja iltapäivällä heräämistä. Koulusyy ei kylläkään ollut koko totuus. Toivoin näkeväni erään mukavan tyypin mesessä. Tämä sattuu olemaan amerikkalainen ja kello on nyt yksi yöllä, missä hän asuu. Eilen se oli mesessä vielä kymmeneltä aamulla Suomen aikaa. Voi olla, että se nukkuu tällä hetkellä. Voi olla, että se piileskelee tahallaan offlinessä. Eilen illalla kerroin sille heräämisaikeistani, ja hänpä kirjoittaa:
"Don't wake up early for me. No 5:00's!"
Siinä sitten kerroin että ei edes palohälytin saa minua hereille siihen aikaan. Dämz. Mutta se tietää kuitenkin. Kyseinen tyyppi on kuitenkin järjettömän mukava, ymmärtää huumorintajuani ja kestää oikkujani.

Mutta niin. Herättyäni luin ensin 15 minuuttia joululahjaksi saamaani tylsää kirjaa (en halunnut vaikuttaa epätoivoiselta kuikuillessani tasan seitsemältä täällä). Selkäni on aivan helvetin kipeä. Oli eilenkin. Jenkkipojan kehotuksesta etsin itselleni särkylääkettä, joka auttoikin. Mutta nyt se vaikutus on tiessään.

Hipsin pimeässä portaat alas ja tervehdin koiraa, laitoin tietokoneen päälle ja etsin aamupalaa. Tämän postauksen kirjoittaminen on vienyt jo kaksi tuntia, tässä välissä olen puuhaillut vähän kaikkea mahdollista.
Eikä mesessä ole vieläkään muita kuin Justin. Angst.

Näistä ulkomaalaisista vielä. Olen kaavaillut muuttavani joskus pois Suomesta edes joksikin aikaa. Viime kesänä lomailtiin USA:ssa, ja ensi kesänä mennään Belgiaan, jossa on mutsin tuttuja kuten jenkkilässäkin. Viimeksimainitussa paikassa ehdin jopa tutustua uusiin ihmisiin ja pidin hauskaa. :)
Eräs kaverini antoi luvallani eräälle kanadalaiselle jätkälle meseosoitteeni. Tyyppi paljastui ihan kivaksi, kuuntelee hyvää musaakin. Toisaalta keskustelu liukui flirttailun puolelle, puolustuksekseni että tyyppi aloitti... Voi vittu kun en pysty hillitsemään itseäni!
Haha. Mutta hauskaa oli.
Olisikin pystynyt toteuttamaan lupauksensa ja tullut lämmittämään minua yöksi. Olkoonkin kuinka pervo tahansa, mutta öisin mulla on kylmä.

Nyt lähden ihanan kuuraiseen säähään ulkoilemaan koiran kanssa. Kameran voisin ottaa mukaan.